Sairaan hyvä potilas

Kuntapäättäjät haluavat pieniä sairaanhoitoalueita, jotta heillä säilyisi päätösvalta erikoissairaanhiodon kustannuksista.  Mitenkähän on? Potilaatkin puhuvat mieluusti "lähipalveluista". Onko siis lyhyt matka ja pieni terveyskeskus laadun tae.  Ei ole. Jos tehdään ovensuukyselyä terveyskeskusten ovella ja kysytään, kuinka moni tulee kotoa kävellen, ei taatusti löydy monta.  Hyvinkin kävelevä ei sairaana ja kuumeisena montaa sataa metriä kävele. Pienessä terveyskeskuksessa ei kaupungissa ole röntgeniä.  Jos saan vaikkapa yskän, on mentävä jonnekin Kätilöopistolle röntgenkuvaan. Siksi jokainen järkevä potilas haluaa niin suuren terveyskeskuksen, että siellä on riittävät diagnostiikkapalvelut. Suuren väestöpohjan alueilla lääkärit voisivat "pikkuerikoistua" eli keskittyä joihinkin tauteihin mielenkiitonsa mukaan.  Joku on luontaisesti hyvä lasten kanssa, joku taas jaksaa monisairauden muistivikaisten kanssa.  Toista kiinnostaa iho-ongelmaiset jne.  Eniten terveyde

Taitavasti sairastava osaa varautua matkaan ennakolta. Nuorena kun bisneksissä matkustettiin jatkuvasti, pesupussi oli aina lähtövalmis. Kotikylppärin varustus pysyi hyllyssä.  Kotiovea sulkiessa muistilista oli lippu, passi, luottokortti ja kotiavaimet.  Kaikkea muuta sai tarvittaessa kaupasta. Oli toki markka-aikoina  aina kukkarossa muutama sata dollaria.  Näin pakkaamisesta selvisi kymmenessä minuutissa. Hyvin varustetussa pesupussissa onkin noin sata nimikettä hakaneuloista kynsiviilaan. Terrorismin pelossa tehdyt lentomatkustussäännöt ovat vähän hankaloittaneet matkustusta.  Kynsisaksia kun ei saa enää ottaa mukaan. Nyt kun on vanha, hidas, huonomuistinen ja monenlaista tautia kulkee kätevästi myös matkoilla, eniten matkavalmisteluissa vie aikaa lääkkeiden pakkaus. Niitä kun ei saa kaupasta yhtä kätevästi. Onhan minulla pikamatkalääkepussukka, joka painaa (punnitsin juuri) 182 grammaa ja siinä on noin 20 "tarvittaessa lääkettä": on särkyyn kolme lajia, niveliin, pääns