Sairaan hyvä potilas

Vanhojen potilastietojen arkistointivelvollisuus loppuu.  Kunnat saavat säästöjä. Potilaan kannalta tämä on järkevä päätös.  Ei niitä vanhoja paperiröykkiöitä kukaan ehtisi lukea. Niin yksityiset lääkärikeskukset kuin Meilahden klinikat antavat joko heti mukaan tai ainakin lähettävät jälkikäteeen kotiin epikriisit ja laboratoriotulokset.  Paitsi terveyskeskus, sieltä en ole saanut riviäkään, en kyllä ole pyytänytkään.  Vuonna 2005 minulla oli viisi täyttä A4-mappia kaikenlaista paperipinoa, siihen aikaan niitä piti keräillä kuitteja myöten.  Silloin tein "suuren hävityksen" ja pääsin yhteen mappiin. Onhan noita audiogrammejakin kertynyt jo yli 40 vuoden ajalta.  Niinpä säilytän vain ensimmäisen, viimeisen ja toiseksi viimeisen. Enhän minä niillä erityisesti mitään tee.  Koska minulle TAYS:in korvaklinikka sanoi, että olen umpikuuro viimeistään 40-vuotiaana, ihan älyllisestä uteliaisuudesta (intellectual curiosity) haluan tietää, missä mennään. Sitten kun on toistakymmentä

Potilas törmää joskus kummallisiin kommentteihin. Kassalla oli puhetta tuloksista, soittaako lääkäri.  Sanoin, että sopiihan se. Kuka lääkäri, kirjoitin kuukausi sitten lähetteen tehneen nimen. Enköhän minä itsekin CRP:n päälle ymmärrän.  Niinpä soitin itse ja kysyin tulokset.  Hyvään suuntaan menossa, kaikki hyvin. Siinä ei olisi niin paljon ihmettelemistä ellen tammikuussa olisi soittanut Aavan ajanvaraukseen.  Olisin varannut aikaa sisätautilääkärille, jolla olen toistakymmentä vuotta käynyt lähes vuosittain.  "Ei ota enää vastaan meillä eikä missään muuallakaan".  Kumpikin lääkäri on alle 60-vuotiaita, ettei kai eläkkeelle siirtymisestäkään ole kyse. Helsingissä lääkkärikeskuksilla on kova kilpailu.  Täällähän riittää sekä tarjontaa että kysyntää.  Lääkärit kilpailluttavat yksityisiä lääkärikeskuksia ja toisaalta yrityksetkin ovat vähitellen heräämässä työterveyshuollon kustannuksiin. CRP ja PVK on yrityksille pienempi kulu, sillä työterveyshuollosta Kela-korvaus on 5

Taitavasti toimiva piensijoittaja hajauttaa omistuksiaan ja aina varma neuvo on: sijoita elintarvike- ja lääketeollisuuteen. Ihmiset syövät ja sairastavat myös lama-aikana. Tunnustan oitis, että myös minulla on vähän lääketeollisuutta vaatimattomassa salkussani, Orionia ja Novartista.  En siis ole lainkaan lääketeollisuusvastainen. Kuten me kaikki tiedämme, lääkkeitä saa mainostaa vain lääkäreille.  Tässä yhteydessä ei ole tarpeen ottaa kantaa, onko lääketehtaan pakko järjestää koulutustilaisuutensa  hiihtosesongilla Saariselällä tai lähettää lääkäreitä kongresseihin jonnekin aurinkorannoille. Suomessa Sanofi   oli saanut 95 000 euron sakot lääkemarkkinoinnin valvontalautakunnalta ohjeiden vastaisesta mainonnansta.  Yhtiö oli mennyt jakamaan mainoksia sairaanhoitajien diabetes-päivillä. Tapahtuman mainoslakanassa oli ollut Lyxumia-diabeteslääkkeen mainos. Eikös olekin kauheaa, että tällä tavoin diabeteshoitajat saavat kuulla tuollaisesta lääkkeestä.  Sillä on epäilemättä turmeleva

Potilastietojärjestelmissä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään edistystä kuluneen kymmenen vuoden aikana.  Päätöksentekokyvyttämät ja munattomat poliitikkomme eivät ole uskaltaneet mitään päättää.  Jos ovat yrittäneet, tietosuojavaltuutettu kaataa yritykset ja vanhuuttaan natisevat järjestelmät kaatuvat muuten vaan. Satoja miljoonia on tuhlattu selvityksiin, hankkeisiin ja suunnitelmiin.  Onneton Apotti taas ontuu kilpailusäännöksiin.  Olisiko pitänyt olla Abbedissa? Kela on mennyt huimasti eteenpäin viime vuosina. On tietysti totta, että maaseudulla Kelan paikallistoimistot olivat myös Keskustapuolueen paikallisosastoja, mutta haitanneeko tuo. Kelan konnttoreita ei enää joka kylässä tarvita, sillä sen kanssa voi hoitaa asiat netissä tai puhelimella. Muutama vuosi sitten piti ykstyislääkärikäynnin jälkeen täytellä lomakkeita ja lähetellä. Paperia kertyi mappikaupalla.  Nyt on sentään suorakorvaus lääkäriasemilla, apteekeista puhumattakaan.  Talousjohtajana olin oppinut, että kirjap

Kun kirjoitin Sairaan hyvä potilas -esikoistani vuonna 2005, kuvittelin sähköisten potilastietojärjestelmien olevan käytössä parin vuoden sisällä.  Niinhän lupailtiin, ensin e-resepti ja viimeistään vuonna 2010 kaikki olisi täydellistä ja yhteensopivaa.  Ei enää paperipinkkoja, epikriisiä, reseptien ja muun paperisälän loputonta mapitusta. En nyt enää jaksa kirjoittaa uutta kirjaa: se on työlästä, tarvittaisiin paljon aikaa, terveyttä, muistia, tarkistuksen tarkistusta, oikolukua ja tiedot kuitenkin muuttuisivat lähes päivittäin. Siksi kirjoitan tänne blogiin Sairaan hyvän e-potilaan käsikirjan.  Tätä ei tehdä nuorille ja terveille nörteille. Se saavat biohakkeroida joka pierunsa pilvipalveluun, jakaa ne vaikka koko maailmalle. Kokoan tähän havaintojani, tavallisen tietokonetaidoltaan ikänaissarjan keskitasoa oleville ihmisille auttaakseni heitä sairastamaan tehokkaammin ja halvemmalla. Muidenkin ikääntyvien kuin minun kannattaa muistaa, että kun on oikein sairas, voi olla jopa taj