Sairaan hyvä potilas

Kirjoitin kuukausi sitten Terveystalon sekaannuksesta kassalla, kun näytti siltä, että Kelan suorakorvasusta ei tullutkaan mieheni laboratoriokäynnistä.  Terveystalon toimitusjohtaja Juha Tuominen oitis vastasi (ja vastaus toki blogissakin julkaistiin, mutta kukapa jälkikäteen vanhojen blogien kommentteja lukee).Tässä uudestaan: Hei Selvitykset osoittivat, että miehenne sai Kelan suorakorvauksen, mutta virheellisesti olimme oheistaneet Kelankorvauksen hakukaavakkeet, siis turhaan. Olen pahoillani aiheuttamastamme sekaannuksesta. yst terv Juha Tuominen Eli näin pitää toimitusjohtajan ponnekkaasti reagoida asiakaspalautteeseen. Firmaa johdetaan edestä. Terveystalossa voi otattaa laboratoriokokeita myös ilman lääkärin lähetettä. Jos kiinnostaa D-vitamiinipitoisuus, sinne vaan.  Tai kilpirauhasarvot.  Taitaa olla biohakkerin taivas. Mieheeni oli tehnyt syvän vaikutuksen viheltelevä laboratoriohoitaja.  Viheltely oli tuntunut leppoisalta siinä EKG:n piuhoja liimailless

Kotiuduin eilen Pariisista. Viikko sitten minusta tuli isoäiti, pariisilaissairaalssa syntyi suloinen tyttärentytär. Onhan ollut puhetta, että pitäisi kirjoittaa omaisen näkökulmasta. Hyvän omaisen rooli ajankohtaistui aiemmin kuin arvasinkaan. Niinhän hoitoammattilaiset sanovat, "potilaiden kanssa kyllä aina pärjää, mutta omaiset vasta vaikeita ovatkin".  Olen tutkistellut tunteitani viikon verran. Ymmärrän nyt, miksi omaiset ovat vaikeita. Olen taistellut parhaani mukaan, muistutan itseäni: neuvoa saa vain pyydettäessä. On ylläpidettävä potilaan luottamusta hoidon asiantuntevuuteen ja laatuun. On tukahdutettava epäilynsä. Ei saa sekaantua, ei äitinä, ei isoäitinä ja varsinkaan ei anoppina. Kyllä minä tämän tiedän: sairaan hyvä omainen on hyvä omainen kun tukee, rohkaisee, rakastaa ja auttaa pyydettäessä. Ymmärrän siis, että omaisten on vaikea hillitä tunteitaan. Huolta, epävarmuutta ja ahdistusta. Kun lapset (onneksi hyvin, hyvin harvoin) olivat sairaita, äitinä aina