Terveisiä lihanleikkaamosta
Sormi on paketoitu. Ei löytynyt glomus tumoria, joka lienee hyvä tai huono asia. Kaikki alkoi mukavasti. Kello 7.15 ilmoittutumassa oli toistakymmentä potilasta. Tehokasta toimintaa, oranssia viivaa pitkin pukemaan leikkauspaita päälle. Lääkäri katsoi sormea ja kertoi, että leikataan verisuonimöykky ja otetaan sitten kynsi pois. Sitten isoon leikkaussaliin, jossa oli jo kolme hoitajaa. Leikkauspöydän päälle viritettiin puolihenkilöteltta, toiselle puolelle jäi sydänmonitorin kanssa sairaanhoitaja, joka esittäytyi.
Käteni otettiin teltan toiselle puolelle. Kuulin, että huoneeseen tuli lisää ihmisiä, joita en nähnyt. Sanottiin: nyt pistää. Minä sanoin, eikö voitaisi sanoa: "Päivää". Sain vastauksen: "Päivää".
Ehkä siellä olikin vain leikkausrobotti. Kuulin, että tarvittiin lisää punakantisia näyteputkiloita teurasjätettä varten. Siinä kaikki. Kun leikkaus oli ohi, puoli-ihmisteltta purettiin ja käteni oli paketissa. Leikkaussalissa oli enää jäljellä monitorihoitaja ja minä.
Joku oli siis leikannut käteni. Ymmärrän kyllä, että myös lääkärillä voi olla vaikeita autismin kirjon häiriöitä. Toivottavasti niin, eikä vain silkkaa välinpitämättömyyttä. Olin tajuissani ja hereillä. Tuli paha mieli. Kun pääsin sairaalasta kotiin, olin jo surullinen. Samalla puhumattomalla puudutuksella leikattiin ihmisarvoa. En ole ikinä tuntenut oloani yhtä turhaksi.
Toimenpidekertouksessa lukee: Check list. Ehkä siihen joskus tulevaisuudessa lisätään vielä yksi tarkistus kohtaan 1. "Potilasta tervehditty". En tiedä, miten leikkaus meni, siteet poistetaan vasta huomenna. D48.1 Tumor digiti IV manus l.sin. Koepalanäytteistä kirjevastaus jatkossa. Etälääketiedettä sekin.
Juuri tänään Lääkärilehti julkaisi Facebookissa Päivi Hietasen kirjoituksen "Tylyttäminen ei kuulu ammattilaisuuteen". Kuikas sattuikaan. Englantilaisittain: I could not agree with you more.
Käteni otettiin teltan toiselle puolelle. Kuulin, että huoneeseen tuli lisää ihmisiä, joita en nähnyt. Sanottiin: nyt pistää. Minä sanoin, eikö voitaisi sanoa: "Päivää". Sain vastauksen: "Päivää".
Ehkä siellä olikin vain leikkausrobotti. Kuulin, että tarvittiin lisää punakantisia näyteputkiloita teurasjätettä varten. Siinä kaikki. Kun leikkaus oli ohi, puoli-ihmisteltta purettiin ja käteni oli paketissa. Leikkaussalissa oli enää jäljellä monitorihoitaja ja minä.
Joku oli siis leikannut käteni. Ymmärrän kyllä, että myös lääkärillä voi olla vaikeita autismin kirjon häiriöitä. Toivottavasti niin, eikä vain silkkaa välinpitämättömyyttä. Olin tajuissani ja hereillä. Tuli paha mieli. Kun pääsin sairaalasta kotiin, olin jo surullinen. Samalla puhumattomalla puudutuksella leikattiin ihmisarvoa. En ole ikinä tuntenut oloani yhtä turhaksi.
Toimenpidekertouksessa lukee: Check list. Ehkä siihen joskus tulevaisuudessa lisätään vielä yksi tarkistus kohtaan 1. "Potilasta tervehditty". En tiedä, miten leikkaus meni, siteet poistetaan vasta huomenna. D48.1 Tumor digiti IV manus l.sin. Koepalanäytteistä kirjevastaus jatkossa. Etälääketiedettä sekin.
Juuri tänään Lääkärilehti julkaisi Facebookissa Päivi Hietasen kirjoituksen "Tylyttäminen ei kuulu ammattilaisuuteen". Kuikas sattuikaan. Englantilaisittain: I could not agree with you more.
Kommentit