Potilaalla kohtuuton todistustaakka

Vatsa-aortani sai vähän kiireisellä aikataululla stenttikraftin. Leikkaus tehtiin Meilahden hybridisalissa, joka oli kuin tieteiselokuvan avaruusaluksen komentosilta. Jättikokoisia tietokonenäyttöjä seinällä, jotta kirurgi näkee, missä kohtaa aorttaa ollaan menossa.
Ymmärtääkseni leikkaus meni hyvin, ainakaan minulle ei ole siitä mitään kerrottu. 

Kun hybridileikkaussalia jälkiteen vilpittömästi ihailin osastokierrolla, nuorehko mieslääkäri kertoi innosta säihkyen, että vielä hienompi tulossa.  Siihen tulee robotti, joka muistaa! Niinpä. Hyvä puoli asiassa on ainakin siinä, että lääkärit tuntuvat olevan roboteista innoissaan. Aivan poikkeuksellista,  jos ajatellaan Apottia ja muita terveydenhuollon ICT-hankkeita, joita ponnekkaasti vastustetaan.

Ennen leikkausta otettiin tietenkin TT-kuva. Siinä näkyi 52 millimetrinen aneurysma eli vatsavaltimon pullistuma. Stenttikrafti tarvitaan pitämään aorttaa koossa, jotta se ei repeäisi. Virtuaalisairaalan Verisuonitalossa voi lukea yksityiskohtaisemman selostuksen toimenpiteestä. 

TT-kuvassa käytetään jodipitoista varjoainetta. Jodiallergiasta kysyttin ja sanoin, ettei ole. TT-kuvauksen jälkeen välittömästi tuli räjähtävä päänsärky, valonarkuuden takia silmiä ei kärsinyt avata,  niska oli jäykkänä, koko selkää kaulasta pakaroihin särki. hengitys oli työlästä, nenä meni tukkoon kielikin tuntui paksummalta.  Kipuasteikolla 0-10 pääsi ainakin yhdeksään, vaikka särkylääkitys oli jo ennestään ihan tapissa.  Olin niin kipeä, etten äkillisiä oireita osannut TT-kuvaan yhdistää.

Leikkauksessa otettiin oikein monta TT-kuvaa. Heräämössä taas samat tuntemukset kuin TT-kuvan jälkeen ja leikkauskivut päälle. Vasta kun  nämä oireet seuraavana aamuna hellittivät ja jäljelle jäivät ihan eri  paikoissa tuntuvat kivut leikkausalueella, huomasin yhtäläisyyden.  Kaksi täysin identtistä muutaman tunnin kestävää kipukokemusta, välittömästi jodivarjoaineen jälkeen.  Taitaa olla jodiallergia.

Mainitsin tästä lääkärille seuraavana päivänä kierrolla, enkä oikein saanut vastakaikua havainnolleni.  Oli käännyttävä Dr. Googlen puoleen jodiallergiasta. Nyt lääkärinkierrolla yritin perusteella systemaattisemmin ja lääkäri tuntui miltei uskovan jodiallergiani.

Sairaalasta lähtiessäni sain paperipinon ja myös jatkosuunnitelmat.  Eikö mitä, siinä oli TT-kuva varjoaineella. Allergiaan uskottaisiin, jos tulisi ulospäin näkyviä iho-oireita. Allergioiden hoidossa ollaan menossa siedättämisen suuntaan.

Ananasallergia on toinen kummajainen. Toistaiseksi voin syödä ihan mitä tahansa paitsi ananasta. . Harmittaa, etten aikanaan ottanut talteen New Scientistin artikkelia aiheesta. Tässä yksi linkki, joka tuli vastaan. Ananasallergian kanssa yleensä on aina myös lateksiallergia, ja sen myötä iho-oireet laastarista. Ehdottomasti pahinta laatariliima on EKG-tarroissa.  Jos ne sattuvat unohtumaan useaksi tunniksi, polttava kutina ja ruvet kiusaavat pari viikkoa.

Ananas kuuluu päivittäiseen sairaaruokaan: salaatissa, kanakastikkeessa, ja mehuissa joko sellaisenaan tai sekamehuna. Onneksi voin panna lukulasit päähän ja noukkia ananaksenpalat pois ja varmuuden vuoksi pidäyttäytyä kaikista keltaisista mehuista.  Ananaksesta suun limakalvot, kieli ja nielu turpoavat mutta en sentään saa anafylaktista shokkia.

Saattaa toki olla, että ultraharvinaisen perustautini vuoksi elimistöni reagoin epätyypisellä tavalla. Tai minussa on jotain vikaa, kun sanaani ei uskota. Miten ihmeessä muut allergiset ihmiset selviävät?  Mitkä ovat hyväksyttäviä ja uskottavia allergioita? Kuinka ikäviä reaktioita pitäisi jaksaa urheasti kärsiä?

Sain sairaalassa, ehkä katetroinnin myötävaikutuksella, virtsatieinfektion.  Pari kertaa sen sairastaneena toki tunnistan oireet.  Kuume ja CRP olivat valmiiksi korkealla, joten pissakoe poissulkumielessä olisi mielestäni ollut aiheellinen.  Pyysin sitä lääkäriltä ja pari kertaa hoitajiltakin.
Ei onnistunut.

Miten ihmeessä minä, kokenut neuvottelija, kelpaan kirjoittajaksi Duodecimille ja puhujaksi Lääkäripäiville, en osaa esittää asioitani riittävän uskottavasti sairaalaoloissa?  Pitäisikö vaihtaa kantelu- valitus- ja vaatimusvaihteelle? En halunnut olla hankala potilas, kun ei hyvä sana riitä, en jaksanut rettelöidä.

Onneksi Dextran päivystys oli Juhannuspäivänäkin ammattitaitoisesti miehitetty.  Pissakoe otettiin, reipas tulehdus havaittiin, Yliopiston Apteekista haettiin lääkkeet ja jo vuorokauden kuluessa oireetkin jo vähän hellittävät. Ehkäpä sairaalassa on säästökuuri meneillään ja turhia laboratoriokokeita halutaan välttää.

Toisaalta, parempi niin, että Meilahdessa isot asiat osataan hyvin, näistä pikkujutuista sitten on turhanaikaista marista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Laboratoriotulokset - voiko niihin luottaa?

Potilas vertaili Helsingin yksityiset lääkärikeskukset

Kumma tauti ja kummat oireet