Sairaan hyvä potilas

Meilahden kirurgian päivystys oli koristanut kanslian ikkunan jouluiseksi. Oikullisesti käyttäytyvä harvinaissairaus lisää vaikeuskertoimia joulustressiin. Pois sulkien tavanomaiset jouluruoka ja -siivouspaineet, pahinta on joulumielipaine. Kipeänä, väsyneenä, unen puutteessa ja huonovointisena on vaikea pitää huonoa oloa piilossa lähimmiltään. Somerset Maugham lääkärikirjailijana kirjoittikin jo yli sata vuotta sitten, että kärsimys ei jalosta.  Se tekee ihmisestä pahantuulisen, kiukuttelevan ja itsekeskeisen. Etenkin jouluna potilas voi pilata koko perheen jouluilon. Haluaisin julistaa joulumielenrauhan kaikkiin perheisiin, joita sairaus jouluna koskettaa. Näyttää siltä, että joulu- ja juhannusviikoille kohdalleni osuu aina Meilahden päivystys.  Juhannuksena se oli vatsa-aorta.  Vaihteeksi jouluna jotain muuta, silti kirurgian toimialaa. Vastassani oli jouluviikon ihme: puhuva kirurgi, joka aluksi esittäytyi.  Hän hoiti työnsä ystävällisesti ja ihailtavalla ammattitaidolla.

Olin pari vuorokautta kirurgian päivystyksessä.  Siellä on paljon odottelua. Meni pari vuorokautta. Ruokakin oli aika pahaa.  Osastolla rouvien kanssa todettiin, että joudamme odottelemaan.  Joku oli tuotu ambulanssilla pillit vonkuen ja teho-osaston kautta päässyt tavalliselle vuodeosastolle toipumaan. Kirurgit kävivät pikaisesti paikalla, jos ehtivät käymään.  Joku haettiin leikkaukseen puolelta öin ja palasi muutaman tunnin kuluttua. Kirurgit osaavat olla ynseitä.  Kuudesta kirurgista 2 sanoi päivää oma-aloitteisesti.  Kaksi vastasi, kun sanoin päivää.  Yhdelle kierrolla olevista sanoin kahdesti päivää - ei nöyrtynyt vastaamaan. Epäilemättä Mehiläisellä opetettaisiin päivää sanomaan. Ruokakin oli parempaa sen yhden kerran, kun siellä olin angiografiassa takavuosina.  Siis silloin, kun Mehiläisellä vielä kehtasi käydä. Erikoissairaanhoidon valinnanvapaudessa onkin kyse isommista asioista. Se olisi saattanut jossain muodossa toteutakin, ellei Mehiläinen olisi mennyt naurettavuu